Nettihatun yrittäjien kesälomareissu päätettiin tehdä Norjaan moottoripyörillä ja ajankohta valittiin hyvien säiden mukaan. Tänä kesänä matkasta teki erilaisen se, että perheemme nuorin tyttö halusi matkalle mukaan. Pyörään ei mahdu kuin kaksi, joten houkuttelimme moottoripyöräilevän poikamme mukaan, jolloin pyöriä olisi kaksi ja näin tytölle löytyi kyytiläisen paikka. Nuorin tyttömme on myös suhteellisen kokenut moottoripyörällä matkustaja, joten uskalsimme ottaa hänet reissuun mukaan. Reissun suunnittelu aloitettiin paria viikkoa ennen lähtöä ja matkaan lähdettäisiin säävarauksella. Aluksi mietimme, minne päin Norjaa menisimme. Kohteeksi valikoitui reitti Bodon korkeudelta kohti etelää lähtevä, rannikkoa seuraileva maisematie Fv 17, Helgelandskysten nimeltään. Reitti päättyy Trondheimin tienoille ja siitä oli tarkoitus poiketa Kristiansundiin ja Atlantic Roadin kautta koukaten takaisin kohti kotia. Siirtymäetapit Norjaan ja takaisin tehtäisiin Ruotsin Haaparannan kautta. Majoituksia varasimme etukäteen vain ensimmäiseksi yöksi ja jatkomajoitukset päätimme varata ajopäivien aamuna, kun nähdään tulevan päivän reitti. Booking.comia käyttäen se on vaivatonta.
Matkasuunnitelmaa tehdessä olimme jälleen kerran turhan optimistisia päivän ajomatkojen suhteen, kun otetaan huomioon Norjan mutkaiset vuoristotiet lauttamatkoineen ja tunneleineen. Etenkin lauttamatkoja sisältänyt osuus yllätti hitaudellaan.
Vielä ennen reissua piti huoltaa pyörät ja varustaa ne reissua varten. Yhdessä pyörässä on kolme laukkua ja kahden matkustajan viikon tavarat piti mahduttaa näihin kolmeen laukkuun, siinä saavat jäädä illallisasut ja ylimääräiset tavarat kotiin ja ajokengät saavat kelvata iltakävelyille kaupungilla, ainakin miehillä. Matkaan pitää mahtua ensiaputarvikkeet, hieman työkaluja, useita vaihtovaatteita ja lisälämmikettä esim. merinovillasta. Sekin on koettu, että heinäkuussa Norjassa ei yksi vaatekerta ole riittänyt. Loppuhetkillä vielä huomasimme, että kahdelta puuttuvat sadeasut mutta onneksi ne ehtivät tipahtaa postiluukusta juuri ennen starttia. Sadeasut ovat motoristille yksi tärkeimmistä mukavuustekijöistä, kun ajetaan sään armoilla aivan eri tavalla kuin autoillessa. Tärkeä varuste on myös kypäräpuhelin, jotta matkan aikana me kaikki neljä voimme kommunikoida keskenämme yhtäaikaisesti samalla kanavalla, pyytämään stoppia, varoittamaan perässä tulevaa jne.
Noniin, kaikki valmista matkaa varten, seuraavaksi matkapäiväkirja:

Päivä 1 – Kuusamo – Arjeplog, Ruotsi n 700 km
Nyt lähdetään matkaan, viimeisen tsekkauksen jälkeen kaikki on valmista ja starttasimme Kuusamosta klo 09.00 kohti Ruotsin Haaparantaa, josta suuntasimme Arjeplogin kuntaan ensimmäiseen yöpaikkaan, kauniille Krajan leirintäalueelle, joka sijaitsee järven rannassa kylän läpi kulkevan tie-95 varrella. Siellä meille oli varattuna 4 hengen mökki omalla suihkulla ja keittiöllä. Ensimmäisen ajopäivän sää oli kauniin aurinkoinen ja lämpötila oli noin +20 astetta. Matka Haaparantaan oli tuttu ja sujui nopeasti parilla kahvistopilla. Ruotsin puolella matka jatkui kohti Luulajaa. Tie oli motoristeille turvallinen riista-aitoineen ja keskikaiteineen. Perillä Luulajassa vietimme sitten tunnin lepotauon, ruokailimme ja tankkasimme pyörät. Matka jatkui täysin vatsoin ja aurinkoisin mielin kunnes Älvsbyn kunnan kohdalla etelän suunnalta saapui saderintama. Tämän sateen piti etukäteen säätiedotuksia tulkittuamme olla lähestulkoon ainoa reissulle sattuva sade, sillä Pohjois-Norjaan oli koko matkamme ajaksi luvattu 22-26 asteen lämpötiloja ja suhteellisen tuuletonta säätä. Tähän sateettomuuteen ei Norjan matkaaja, etenkään motoristi voi tuudittautua, joten hyvin valmistautuneina kaivoimme Gulf-asemalla kaikille sadeasut, ainakin sadetakit ylle ja matka jatkui. Vettä tuli noin 100 km matkan Arvidsjauriin saakka varsin runsaasti, välillä satoi rakeita ja kuskeilla oli rystyset kovilla ohuiden kesämallisten ajokäsineiden alla. Sade kasteli käsineet, tuubihuivit ja osittain housut kyytiläisiltä jotka sadehousuja eivät laittaneet. Perille Krajan leirintäalueelle päästyämme sade oli jo väistynyt ja mökissä motoristeja odotti mieluisa yllätys, tilava kuivauskaappi, johon kaikki kamat saatiin kuivamaan. Söimme iltapalaa ja tutustuimme jalkaisin leirintäalueeseen.

Päivä 2 – Arjeplog Ruotsi – Reipå Norja n. 380 km + ilta-ajelut

Aamulla 09.00 starttasimme jälleen pyörät pakattuamme ja suuntasimme kohti Norjan Fauskea, josta alkaisi matkamme varsinainen kohde, Helgelandskystenin maisematie Fv17. Pakkaamisesta pitääkin mainita, että motoristi pyrkii jättämään kaiken ”turhan” tavaran pois koska tavaratilat ovat hyvin rajalliset. Kuitenkin laukut tulevat aina aivan täyteen ja käytännössä joka yöksi kaikki vaatteet, pyyhkeet, lakanat ja makuupussit on purettava eli joka ikinen aamu matkatavarat pakataan taas kyytiin yhtä huolellisesti kuin lähtöpäivänä kotona.
Kohti Norjan rajaa tultaessa maisemat alkoivat tutulla tavalla muuttua ensin mäkisiksi ja pikkuhiljaa vuoristoakin alkoi näkymään. Tie oli jo huomattavasti kapeampi ja mutkaisempi joten sovimme, että nyt otetaan ns. maisemavauhti käyttöön, porojakin oli teiden varsilla vielä Ruotsin puolella. Tuo maisemavauhti tarkoittaa meille sitä, että ajamme tietenkin nopeusrajoitusten mukaisesti, mutta hienon paikan tullessa vastaan oltaisiin valmiina nopeaan pysähtymiseen, jotta saadaan kuvata upeita maisemia. Norjalle tyypilliseen tapaan nämä hienot paikat tulevat usein todella yllättäen jonkin mutkan tai tunnelin jälkeen ja niissä on levikkipaikat pysähdystä varten. Usein levikki on pieni ja tehty mutkan ulkosyrjälle vuoren jyrkänteen reunalle, jännittäviä hetkiä siis stopata nopeasti ja ainoastaan pieni kaide erottaa pyörän ja rotkon.
Aloimme saapua Saltenin alueelle, Nordlandin läänin Fauskeen, josta tämä tie Fv17 alkaa. Meidän tarvitsi ajella käytännössä tästä etelän suuntaan seuraten tiemerkkiä, jossa luki tuo tienumero ja Helgelandskysten – teksti, joka kertoo matkaajalle, että ollaan Norjan kansallisella maisematiellä, rannikkoreitillä.
Ensimmäiseksi ajettiin Salstraumenin salmen ylittävä 768 metriä pitkä ja 40 metriä korkea silta (Lofooteilla taisi olla vielä pari tätäkin pidempää siltaa). Sillan alla salmessa kuohui todella voimakas vuorovesivirta ja kuohuminen näkyi suurina pyörteinä. Tässä on kuulemma yksi maailman voimakkaimmista vuorovesistä. Sillalla oli paljon jalkautuneita turisteja kuvaamassa. Mekin pysähdyimme salmen toisella puolella tankkaamaan pyörät ja ihmettelemään ja kuvaamaan paikan kauneutta.

Jatkoimme matkaa kohti aamulla varattua seuraavaa leiripaikkaa, joka sijaitsi tällä kertaa Reipåssa. Lämpötila nousi liki hellelukemiin ja ajaminen oli lämpöisen leppeää. Teimme lukuisia stoppeja hienojen jyrkänteiden ja vuonojen kohdille kuvailemaan ja lepyttelemään vienon tuulen henkäillessä. Oikealla puolellamme oli koko ajan tyynet Norjanmeren turkoosinvihreät vedet vuonoissaan ja välillä näkyi hienoja hiekkarantoja. Reipån lähistöllä alkoi jo näkymään laaja Pohjois-Atlantin ulappa.
Tämän ajopätkän aikana tunnelit tulivat todella tutuiksi, pisimmät olivat noin 9 km pituisia ja vuorten läpi mennessään niissä lämpötila putosi jopa +10 asteen paikkeille ja ilma oli kosteaa. Kontrasti oli huikean hauska, kun pimeästä tunnelista tultiin 15 astetta lämpimämpään ulkoilmaan ja auringonpaisteeseen. Tätä tuoksua ja ilman lämpötilan vaihtelun tunnetta ihollaan ei autoillessa voi kokea, vaan se on moottoripyöräilyn etuja. Saavuimme erittäin kauniiseen vuorten reunustamaan majapaikkaamme, Reipå campingiin. Vuokraamamme 4 hengen punainen mökki sisälsi jälleen suihkun ja keittiön.

Asetuimme taloksi ja välipalan syötyämme aurinkoinen, tyyni sää houkutteli vielä tekemään noin 100 km ilta-ajelun läheiselle Storglomvatnetille ihailemaan hienoa kirkasta vuorilta laskevaa jokea ja Norjan suurimmalle tekovesialtaalle hienoja maisemia katsomaan.

Tekoaltaalle ylängölle vievä tie oli päällystetty ja nousi valaisemattoman noin kilometrin pituisen tunnelin läpi, jonka lattia oli erittäin epätasainen ja urainen. Itse tekoaltaan padon päälle ei aika riittänyt kiivetä ja meillä oli jo hieman vilu kun campingiltä lähtiessä pukeuduttiin +25 asteisen ilman mukaisesti ja ylhäällä tuuli lämpötilan ollessa + 13 astetta. Ajelimme kieli keskellä suuta tunnelien ja upeiden maisemien ympäröimänä alas ylängöltä ja lähimpään markettiin illallis- ja aamupala-ostoksille. Mökillä ruokailun ja suihkun jälkeen uni maistui.

Päivä 3 – Reipå – Mo i Rana – Mosjoen n. 300 km + lautat

Tämä ajopäivä oli hieman erilainen, koska se sisälsi kaksi lauttamatkaa, toinen 15 min ja toinen 60 min kestoisia. Lauttamatkat olivat sen verran hitaita odotuksineen, että päätimme tällä erää ajopäivän jälkeen päättää Helgelanskystenin ihastelun ja siirtyä Mo i Ranan kautta sisämaan suuremmalle tielle ja suunnata kohti Tromdheimia ja Kristiansundia jossa olisi huikeat Atlantic Roadin sillat meitä odottamassa. Tulimme siis ajaneeksi Helgelandskystenin pohjoisen osan, eteläisen osan lauttamatkoineen jätämme tuleviin kesiin.
Leiripaikalta suunnilleen tunnin ajomatkan jälkeen avautui huima näkymä Holandsfjorden vuonon yli näkyvälle Svartisen vuoristojäätikölle.

Vuonon takaiselle helteiselle parkkipaikalle näkyi Svartisenin osa nimeltään Engabreen, virtamainen vuoristojäätikkö, jolle parkkipaikalta tehtiin ohjattuja patikointiretkiä, ensin veneellä vuonon yli. Emme tehneet patikointiretkeä aikataulullisista syistä, lisäksi yli hellerajan kivunneen lämpötilan seurauksena olimme jo aamusta kuumissamme ja halusimme nopeasti lauttamatkalle viilentymään. Pidemmällä lauttamatkalla saimme kunnon kahvit ja kaivattua viilennystä yläkannen tuulen tuiverruksessa. Taivas oli syvän sininen ja melkein pilvetön.

Lautan jälkeen tie seuraili vuonojen rantoja ja Maelan kohdalla siirryimme tielle 12, joka seuraili Ranfjorden vuonoa Mo i Ranan kaupunkiin. Siellä pidimme lepotauon, ruokailimme ja tankkasimme pyörät. Mo i Ranasta jatkoimme matkaa E6:sta pitkin kohti Mosjoeta, jossa meitä odotti hotellivaraus. Varausta tehdessämme viivyttelimme sen verran, että aamupalan sisältänyt viimeinen yöpymisvaihtoehto booking.comissa oli myyty loppuun, toki yö oli huomattavasti halvempi ilman aamupalaa, mutta päätimme ratkaista sen sitten kohteessa. Heti tien E6 käännyttyä vuonolta kohti sisämaata alkoi tien vierustalla virrata vuonolle laskevia matalia kivipohjaisia suurehkoja jokia, joissa siellä täällä näkyi kalastajia. Uskomatonta miten kirkasta vettä, joka paikassa erotti joen pohjan. Tie oli motoristille mieluinen, mutkainen ja hyväkuntoinen sekä liikenne nopeaa poisluettuna tietyöosuudet.

Mo i Ranan ja Levangerin välisellä E6:n osuudella oli käynnissä suuret pari vuotta kestävät kunnostukset, jossa jyrkkiä mutkapaikkoja korvattaisiin suorilla tunneliosuuksilla. Tietyöt hidastivat lopulta kuitenkin aika vähän, muutamia liikennevaloja oli räjäytysten vuoksi, jolloin vain toinen kaista käytössä. Tämä ajopäivä oli Norjan osuuden kuumin ja hitain ajomatkassa mitattuna. Kun pääsimme perille ajopäivän yöpymiskohteeseen, navigoimme hotellin osoitteeseen ja huomasimme saaneemme viestin, jossa käskettiin soittaa respan numeroon. Soitto respaan ja meille tuotiin avaimet. Itse hotelli sijaitsi kilometrin päässä meille varattujen huoneiden kiinteistöstä, mikä selitti aamupalan vaihtumisen aamupalattomaan vaihtoehtoon. Kivenheiton päästä hotellista sijaitsi kuitenkin huoltoasema, josta haimme aamuksi hieman purtavaa ja sovimme, että syödään sitten aamupala matkan varrella. Itse huoneet olivat oikein siistit ja viihtyisät.

Päivä 4 – Mosjoen – Trondheim n. 400 km

Aamu aloitettiin hieman kevyin eväin ja reissun toinen sateenuhka väijyi yllämme. Säätiedotus ei tosin luvannut kuin pientä sadetta, mutta päätimme kuitenkin laittaa täydet sadetamineet päälle. Ja kyllä muutama pisara vettä saatiin kunnes pilviverho alkoi rakoilla etelän suunnassa. Lämpötila nousi nopeasti yli 20 asteen ja pysähdyimme huoltoasemalle keventämään varusteita. Samalla nautittiin “aamupalaksi” jäätelöt, jonka aikana keli muuttuikin taas helteiseksi.

Matkamme jatkui kohti Trondheimia tien kaarrellessa maalaismaiseman halki. Vuorijonot vaihtuivat kuusikkoiseksi, kumpuilevaksi metsämaaksi, joita katkoivat alavien osuuksien viljelyspellot maatiloineen. Matkanteko oli itse ajamisesta nauttiville motoristeille mieluista ja sujuvaa ilman mitään ruuhkia tiellä. Matkalaisten takalistot alkoivat tässä vaiheessa olla sen verran kovilla, että taukoja pidettiin usein, vähintään yksi stoppi sadalle kilometrille, huoltoasemilla tankaten pyörät ja matkaajille hodarit. Käytössämme olevat moottoripyörät ovat 1200 kuutioisia matkaenduroita, mutta adventure-mallia, joissa satulat eivät ole kovin leveitä eivätkä pehmeitä.

Illalla Trondheimissa odotti hotellivaraus. Hotel St. Olav oli siisti ja rauhallinen paikka. Pyöräparkki järjestyi sisäpihalta ja matkaa keskustaan oli 800 metriä. Pesulla käynnin jälkeen laitoimme kevyttä vaatetta ylle ja lähdimme katselemaan kaupungin nähtävyyksia.

Aluksi menimme Italialaiseen pizzeriaan syömään, kadunvarren terassipaikat olivat täynnä, joten pääsimme hellepäivän lämmittämään ravintolaan sisälle. Hieman tukalaa oloa korvasi kyllä erinomaiset pizzat ja palvelu. Trondheimin kaupunki on yli tuhat vuotta vanha ja löysimme muutamia vanhoja rakennuksia kuvattaviksi sekä hienon 1000-luvulta peräisin olevan Nidarosin tuomiokirkon, jota pidetään Norjan merkittävimpänä kirkkona sekä yhtenä Pohjois-Euroopan suurimpina kirkkorakennuksina.

Päivä 5 – Trondheim – Lycksele Ruotsi n. 600 km
Tänään meidän piti ajaa Kristiansundiin ja siellä sijaitsevalle Atlantic Roadille, joka olisi yksi motoristin ”päänahoista”, mutta harmiksemme etelästä käsin rannikkoa pitkin lähestyi voimakas sade- ja pilvirintama, jolloin meren päällä 8 kilometriä kulkevan, suurelta osin silloista koostuvan majesteettisen kohteen kokemus ja kuvaaminen olisi jäänyt laimeaksi vesisateessa rämpimiseksi, joten tämä kohde jouduttiin siirtämään toistaiseksi tuleviin reissuihin. Päätimme lähteä kotimatkalle. Kotimatka alkoi mukavan leppoisassa säässä kolmen suomalaismotoristin ryhmän jatkona. Pysähtelimme omaan tahtiin, mutta Åren jälkeenkin osuimme samalle reitille Lyckseleen mennessä. Sisämaahan matkatessa lämpötila vain nousi, huideltiin jo 27-30 asteen välillä ja asusteita vähennettiin ja ajopukujen tuuletukset otettiin maksimaalisesti käyttöön. Itse ajopuvut ovat tärkeitä pitää yllä niiden sisältämien suojien takia. Illasta saavuttiin Lyckseleen, jossa odotti siistit hotellihuoneet sisältäen aamupalan. Ajopäivän päätteeksi söimme keskustassa ja päätimme yhteistuumin ajaa seuraavana päivänä kotiin saakka. Reissumme lyheni yhdellä päivällä Antlantic Roadin peruuntumisen takia.

Päivä 6 – Lycksele – Kuusamo n. 750 km
Ajomatkassa mitaten tästä päivästä tulisi kaikkein pisin ja myös lämpimin, mutta siitä suoriuduimme yllättävän hyvin, koska tiet olivat Norjaan verrattuna nopeita ajaa. Aurinko paahtoi ja varjossa lämpötila 27 astetta, paisteessa tummaa asfalttia vasten jotain vielä reilusti enemmän. Haaparannassa teimme tuliaisostokset ja sitten Rovaniemen kautta Kuusamoon. Koko reissun aikana ajoimme kahteen kertaan ainoastaan Haaparanta – Luulaja välisen tien, keskellä Ruotsia risteävät pienemmät tiet olivat yllättävän miellyttäviä ajaa, mutkaisia ja vähän liikennettä. Saavuimme kotiin illalla kymmenen aikaan. Olo oli väsynyt mutta onnellinen. Reissu oli mennyt todella hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ensi kesänä uudet reissut taas odottaa…